Tavoitteena olisi siis viettää perheen kanssa kesälomahetkiä jossain päin eurooppaa. Otsikon keksiminen blogille oli luonnollisesti vaikea tehtävä varsinkin silloin kuin sain tämän aloittamisen vihdoin aikaiseksi ja sitä kysytään heti, enkä luonnollisesti ollut tähän lainkaan valmistautunut. Ensimmäinen yritys oli Fear And Loathin in Asuntovaunu, mutta matkamme tulee olemaan hyvin erillainen kuin Hunter S. Thompsonin luomus. Päihteiden käytössä liikumme varmasti aika toisessa ääripäässä. Mukana kuitenkin reissaa hieman vajaa kaksivuotias ja viisivuotias, joten tuskin reissun aikana edes lainmukainen ajokunto tulee rikkoutumaan. Sen verran laiska kuitenkin olin, että toinen sanamuunnos kuuluisasta matkakirjasta sai kelvata, että pääsen kirjoittamaankin. Nimi on sinänsä varsin tylsä, mutta itseasiassa kuvaa aika hyvin blogin tarkoitusta.
Pyhänä tavoitteena matkalle olisi nähdä välimeri ja selvitä takaisin kotiin muutamaa kokemusta rikkaampana, sekä itselle, että varsinkin lapsille. Sinänsä Välimerikin on jo nähty ja koettu, joten se ei ole sinänsä se juttu, mutta johonkin sinne päin olisi tarkoitus suunnata ilman sen kummempaa matkakohdetta. Fiilisten pohjalta siis. Mikäli matka tuntuu liian pitkältä ja alkaa pannu kuumenemaan liikaa (autolla tai sen asukeilla) mietitään joku helpompi reitti. Lähtöpäivämäärä toki yritettään lyödä lukkoon ja takaisintulopäivämäärä ehkä jossain määrin. Takaisintulolaivamatka on vielä mietinnässä, tetä pitäisikö varmuuden vuoksi ottaa pikkaisen pelivaraa tuohon laivamatkaan, jos auto sattuisi vaikka tekemään jotain yllättävää paluumatkalla?
Autollahan on jo siis ikä yli neljännesvuosisataa ja kilometrejä takana lähes kolmesataa tuhatta. Joten olisi idioottimaista kuvitella että mitään ei voisi sattua. Oma autotuntemus ei ole valitettavasti sillä tasolla, että olisin koeajollakaan huomannut mitään mistä pitäisi olla kauhuissaan. En tiedä onko auto ihan kunnossa, vai onko kuski vain liian kokematon tajutakseen sitä. Parilla vastaavalla olen ajanut, enkä mistään ole osannut sanoa, että nyt on jotain vialla. Ääntä tulee ainakin ohjaamoon ihan kiitettävästi, mutta käsittääkseni niin näistä tämän ikäisistä tuppaa tulemaan. Vaihteiston kanssa en itse ainakaan huomannut mitään kummallista, joka on näissä jonkin sortin tyyppivika. Joka siis johtuu käsitykseni mukaan, että viitosvaihde on liian pitkä suomalaiselle 80 km/h rajoitukselle.
Auto on siis vuoden 1989 FIAT Ducaton alustalle tehty Niessmann + Bischoff Clou 570 E. Ainakin papereiden mukaan. Tarkemmin ottaen siis FIAT Clou Ducato 18-MAXI-280RA8-570E/3650 Omaa ihmetystäni herättää tuo aikaisemmin mainitsemani ja linkittämäni vuoden 1988 myyntiesite, josta saksankielen alkeillani tulkitsin, että Fiatin alustalle on tehty vain mallia 5700. joka tosin näyttää pohjaratkaisultaan samalta kuin 570 E. Asunto-osa vaikuttaa ainakin näin ensikokemuksilla varsin jämäkältä. Rakenne autossa on käsitykseni mukaan sellainen, että kori on rakennettu kahdesta alumiini kerroksesta, joiden välissä on uretaania. Auton ovikin on varsin jämäkän oloinen toisin kuin monessa muussa matkailuautossa jota on tullut viime kesästä asti tullut käytyä katsomassa. Sisällä on käytön jälkiä, niin kuin tämän ikäisellä autolla voi kuvitellakin olevan, mutta ei mitenkään älyttömästi. Paljon uudempiakin olen nähnyt pahemmin kolhittuna. Ja omat lapset tuntien paljon on kolhuja tulossa jo tämän kesäreissun aikana. Ostohinta ei sinänsä hirvittänyt, joten eiköhän tämä ole sellainen auto millä meidän on hyvä aloittaa ja kokeilla onko tämä matkailumuoto sittenkään meidän juttu. Meille tärkeitä asioita oli, että autossa olisi kaikille neljälle turvavyöt ja nukkumapaikkoja olisi mielellään siten, että kaikilla olisi sägyt valmiina. Tässä mallissa on siis alkovissa parisänky ja takana pitkittäin kerrossänky.
Jotaikin puutteita autossa toki heti huomasin ja jotka aion hoitaa kuntoon ennen matkaa. Ensimmäinen ja oleellisin on se, että seuraava kohde johon auto tuosta pihasta liikkuu on korjaamo ja syynä jakohihnan vaihto. Kilometrit tuolla ei vielä ole tullut täytteen, mutta edellinen vaihto on tehty 2007, eli melkein tuplasti suositellun vaihtovälin verran. Mikäli nyt olen käsittänyt oikein niin tämä kannattaa hoitaa kuntoon tai riskinä on suurempi moottoriremontti jos hihna paukahtaa. Kovin paljonhan en todellisuudessa itse osaa autoille tehdä, vaikka kahdeksankymmentäluvun poikalapsena olenkin paljon aikaa viettänyt autokorjaamoilla (Tai en tiedä oliko tämä muidenkin poikalasten kohtalo/harrastus, mutta minä olin useimmiten mukana, kun isä jotain autolle teki ja myöhemmin sitten teetti. Jotenkin minulle jäi tuollainen kuva, että silloin tehtiin itse enemmän. Öljynvaihdot jne. Eli tuonkin osaisin periaatteessa tehdä itse, vaikken koskaan olekkaan tehnyt. Käytännössä siis osaan vaihtaa renkaat ja tarkistaa öljyt ja täyttää tankit) Nykyajan autoissahan taitaa olla itse tehtävät työt aika paljon vähemmissä. Autot kestävät paremmin ja kun eivät kestä, niin sitten pitää löytää korjaamo jolla on oikeat välikaapelit ja ohjelmistot tietokoneessa, tai muuten ei päästä edes alkuun.
Tämän blogin tarkoitukseana olisi nyt sitten jaksaa kirjoitella matkavalmisteluista ja itse matkasta. Pääasiallisena tarkoituksena jättää itselle jokin muistio tapahtumista ja jakaa mahdollisesti ystäville matkakokemusta. Ja jos joku toinen aloittelija tästä jotain irti tulee saamaan niin aina parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti